• Hyppää ensisijaiseen valikkoon
  • Hyppää pääsisältöön
  • Hyppää ensisijaiseen sivupalkkiin

Jouni Jussinniemi

  • Kuka Jouni?
  • Vaaliteemani
  • Tukiryhmä ja suosittelijoideni mietteitä
  • Paikkakuntia, joissa kierrän
  • Tue vaalityötäni

Jouni

Ikävän tuttu tarina nyky-Suomesta

03.02.2019 : Jouni

”Iso hoiva-alan monikansallinen yritys ostaa pienemmän/pienen suomalaisen hoiva-alan yrityksen. Rahaa kuluu miljoona toisensa jälkeen, kun pitkillä maakuntamatkoilla olevat kauppamiehet napsivat pieniä yrityksiä – yksi toisensa jälkeen. Samalla kun rahaa palaa, suunnittelee ekonomi pääkonttorissa mistä sitä saadaan. Ensimmäinen suunnitelma on heti antaa potkut ”keskijohdolle”, mutta tajutaan, että tarvitaan siirtymäaikaa, jotta edes välttämättömästä selvitään. Toisessa vaiheessa henkilöstömitoitus vedetään niin tiukalle, kuin mahdollista.
Yksiköissä alkaa kiehua ja henkilöitä, kuten esimerkiksi lähiesimiehiä, irtisanoutuu ja siirtyy muualle. Arvokas kokemus työstä ja johtotyöstä alkaa rakoilla, hyvin toimineet työyhteisöt alkavat hajota, joka jälleen heijastuu hoidettavaan henkilöön ja hänen lähiomaisiinsa.

Elämme Suomessa, pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa. Nyt tuntuu siltä, että kaikki ei ole kunnossa, ainakaan ihmisarvoisen hoidon osalta. Meidän ei edes pitäisi olla tilanteessa missä keskustellaan siitä, selviääkö ihminen hengissä, jos hän joutuu hoitoon. Hoitajat kärsivät, sillä he joutuvat kovan paineen ja työkuorman alle koska heitä on liian vähän.”

Hoivapalvelun taso ja laatu on taattava jatkossakin. Äänestämällä voi tähänkin ottaa kantaa. Yksityisten palveluntuottajien on toimittava samoilla säännöillä, kuin julkisen palveluntuottajan. Palveluntuotannossa tulee olla samat todelliset hoitajamitoitukset ja verot on maksettava Suomeen.

Kaikki yritykset ja yrittäjät eivät toimi samalla tavalla. Pitkin maakuntia on ollut hyviä yksityisiä hoivapalveluja tuottavia yrityksiä. Mutta isojen firmojen toiminnassa on vähäisesti mestarillisia onnistumisia, joita voisi kansalaisille esitellä henkselit paukkuen ja kertoa ylpeänä ”me teimme tämän, tällä saa laadukasta hoivaa”.

Isot hoivafirmat ovat osakeyhtiöitä, ja osakeyhtiölain keskeisimpiä tekijöitä on se, että osakeyhtiön tehtävä on tuottaa omistajilleen voittoa. Voiton tavoittelu ajaa yrityksen johdon puristamaan koneesta kaiken irti, jotta omistajat ovat tyytyväisiä ja voivat paksusti.

Hoiva-alalla isoimmat toimijat ovat olleet Mehiläinen, Attendo ja EsperiCare. Mehiläinen on jäänyt kiinni aggressiivisesta verosuunnittelusta. Esperillä kuoli juuri asiakas hoitovirheen vuoksi ja taustalla on myöskin verosuunnittelua. Tänään otsikoihin nousi Attendo, jolla ei myöskään ole tarpeeksi hoitajia.

Jos yhteiskunta hyväksyy sen, että kolme suurinta toimivat liiketoiminnassaan näin, niin miten pienempi paikallinen yritys voisi voittaa kilpailutuksessa? Miten hyvä yrittäjä voisi toimia moraalisesti oikein ja samalla pärjätä liiketaloudellisesti suurten puristuksessa?

Hoiva-alalla sääntöjen pitää olla kaikille samat, ja niitä täytyy noudattaa inhimillisen hoivan takaamiseksi ilman vippaskonsteja. Kaikkien pitää lähtökohtaisesti päästä tekemään työtään samalta viivalta ja laatuvaatimuksien pitää olla riittävät. Ja että verot maksettaisiin suomeen.

Hoiva-alalla vapaa markkinatalous ei toimi ihmisen eduksi vaan pääoman eduksi, tarvitaan säännöt ja niiden valvonta!

Kategoriassa: Yleinen Avainsanoilla: #sinäpäätät, esper care, sote, terveydenhoito, vanhustenhoito

Työl­li­syy­sas­teen nosto vaatii aktiivista työl­li­syys­po­li­tiik­kaa

10.01.2019 : Jouni

Hyvinvoinnin perusta on työ. Suomessa tehtävän työn on oltava sellaista, jolla tulee toimeen.

Jotkut rikkaat maat, kuten Saksa, Iso-Britannia ja USA, ovat valinneet toisen tien. Ne ovat päätyneet siihen, että työttömyys on nujerrettavissa vain, jos halpatyömarkkinat sallitaan. Tämä ei voi olla Suomen tie.

Maassamme toimii vahvoja voimia, jotka haluavat luoda meille halpatyömarkkinat. Tämän kehityksen pysäyttäminen vaatii määrätietoista politiikka. On tärkeää turvata ay-liikkeen toimintaedellytykset. On pidettävä kiinni siitä, että työmarkkinajärjestöt sopivat edelleen keskenään työelämän ehdoista ja pelisäännöistä.

Käytännössä työn halpuuttamisen vastustaminen vaatii lainsäädännöllisiä uudistuksia, kuten nollatuntisopimusten väärinkäytön estäminen tai kieltäminen, alipalkkauksen kriminalisointi ja kanneoikeuden saaminen ay-liikkeelle.

Työehtosopimusten yleissitovuutta on puolustettava ja viranomaisresursseja lisättävä työelämää koskevien lakien ja työehtosopimusten noudattamisen valvomiseksi sekä harmaan talouden kitkemiseksi.

Laajamittainen ulkomaisen työvoiman pääsyn salliminen työmarkkinoillemme on uhka suomalaisten työllisyydelle ja hyvinvoinnille. Ulkomaalaisen työvoiman tarveharkinnasta on pidettävä kiinni.

Suomalaista hyvinvointivaltiota voidaan ylläpitää vain korkean työllisyysasteen oloissa. Työllisyysasteen nosto vaatii aktiivista työllisyyspolitiikkaa. Tämä tulee olemaan kallista, mutta investointi tulee maksamaan itsensä takaisin.

Työvoimapalveluita on oltava saatavilla nykyistä huomattavasti enemmän ja helpommin ja niiden laadun on parannuttava merkittävästi. Palveluiden on paremmin vastattava kunkin työttömän sen hetkisiä tarpeita ja oikeasti parannettava pysyvää työllistymistä.

Palkkatuen käyttöä tulee lisätä huomattavasti nykyisestä. Pitkäaikaistyöttömyydestä ja ns. vapaaehtoisesta työttömyydestä on päästävä eroon. Yhteiskunta on velvollinen huolehtimaan kansalaisista ja muista maassamme olevista ihmisistä, mutta samalla myös ihmisillä tulee olla velvollisuuksia yhteiskuntaa kohtaan. Yksi näistä on velvollisuus mahdollisuuksien mukaan elättää itsensä omalla työllä. Heikoimmista pitää yhteiskunnan kuitenkin pitää hyvää huolta.

Työntekijän saamaa osuutta yrityksissä luotavasta jalostusarvosta on lisättävä. Tämä osuus, eli funktionaalinen tulonjako, on kehittynyt yritysten eduksi jo pidemmän aikaa. Suurelta osalta kysymyksissä on kansainvälinen kehitys, eikä sitä voi myöskään pysäyttää pelkästään kansallisin toimin. Kansainvälistä taloutta olisi kehitettävä sellaiseen suuntaan, joka painottaa nykyistä enemmän palkansaajien etuja.

Tämän hetkinen kansainvälinen järjestelmä hyödyttää etupäässä pääomapiirejä, suuryrityksiä ja kaikkein rikkaimpia ihmisiä. Talouden pelisääntöjä olisi kehitettävä niin, että eri maiden työläisten ei tarvitse kilpailla muiden maiden työlästen kanssa siitä, kuka tekee työt halvimmalla ja jättää kapitalistille leveimmän siivun yhdessä tuotetusta arvonlisästä.

Myös kansallisilla toimilla on merkitystä siinä, että saataisiin palkansaajien osuus uudelleen kasvuun työn ja pääoman välisessä tulonjaossa. Viime vuosina on tuntunut, että suuryrityksille annetaan kaikki, mitä ne viitsivät pyytää.

 

Julkaistu Kalevassa 27.12.2018

Kategoriassa: työelämä, Työllisyys

Ensisijainen sivupalkki

vasemmisto

Viimeisimmät artikkelit

  • Ikävän tuttu tarina nyky-Suomesta
  • Työl­li­syy­sas­teen nosto vaatii aktiivista työl­li­syys­po­li­tiik­kaa

Arkistot

  • helmikuu 2019
  • tammikuu 2019

Kategoriat

  • työelämä
  • Työllisyys
  • Yleinen

Meta

  • Kirjaudu sisään
  • Sisältösyöte
  • Kommenttisyöte
  • WordPress.org

© Copyright 2023 - www.vas.fi