”Iso hoiva-alan monikansallinen yritys ostaa pienemmän/pienen suomalaisen hoiva-alan yrityksen. Rahaa kuluu miljoona toisensa jälkeen, kun pitkillä maakuntamatkoilla olevat kauppamiehet napsivat pieniä yrityksiä – yksi toisensa jälkeen. Samalla kun rahaa palaa, suunnittelee ekonomi pääkonttorissa mistä sitä saadaan. Ensimmäinen suunnitelma on heti antaa potkut ”keskijohdolle”, mutta tajutaan, että tarvitaan siirtymäaikaa, jotta edes välttämättömästä selvitään. Toisessa vaiheessa henkilöstömitoitus vedetään niin tiukalle, kuin mahdollista.
Yksiköissä alkaa kiehua ja henkilöitä, kuten esimerkiksi lähiesimiehiä, irtisanoutuu ja siirtyy muualle. Arvokas kokemus työstä ja johtotyöstä alkaa rakoilla, hyvin toimineet työyhteisöt alkavat hajota, joka jälleen heijastuu hoidettavaan henkilöön ja hänen lähiomaisiinsa.
Elämme Suomessa, pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa. Nyt tuntuu siltä, että kaikki ei ole kunnossa, ainakaan ihmisarvoisen hoidon osalta. Meidän ei edes pitäisi olla tilanteessa missä keskustellaan siitä, selviääkö ihminen hengissä, jos hän joutuu hoitoon. Hoitajat kärsivät, sillä he joutuvat kovan paineen ja työkuorman alle koska heitä on liian vähän.”
Hoivapalvelun taso ja laatu on taattava jatkossakin. Äänestämällä voi tähänkin ottaa kantaa. Yksityisten palveluntuottajien on toimittava samoilla säännöillä, kuin julkisen palveluntuottajan. Palveluntuotannossa tulee olla samat todelliset hoitajamitoitukset ja verot on maksettava Suomeen.
Kaikki yritykset ja yrittäjät eivät toimi samalla tavalla. Pitkin maakuntia on ollut hyviä yksityisiä hoivapalveluja tuottavia yrityksiä. Mutta isojen firmojen toiminnassa on vähäisesti mestarillisia onnistumisia, joita voisi kansalaisille esitellä henkselit paukkuen ja kertoa ylpeänä ”me teimme tämän, tällä saa laadukasta hoivaa”.
Isot hoivafirmat ovat osakeyhtiöitä, ja osakeyhtiölain keskeisimpiä tekijöitä on se, että osakeyhtiön tehtävä on tuottaa omistajilleen voittoa. Voiton tavoittelu ajaa yrityksen johdon puristamaan koneesta kaiken irti, jotta omistajat ovat tyytyväisiä ja voivat paksusti.
Hoiva-alalla isoimmat toimijat ovat olleet Mehiläinen, Attendo ja EsperiCare. Mehiläinen on jäänyt kiinni aggressiivisesta verosuunnittelusta. Esperillä kuoli juuri asiakas hoitovirheen vuoksi ja taustalla on myöskin verosuunnittelua. Tänään otsikoihin nousi Attendo, jolla ei myöskään ole tarpeeksi hoitajia.
Jos yhteiskunta hyväksyy sen, että kolme suurinta toimivat liiketoiminnassaan näin, niin miten pienempi paikallinen yritys voisi voittaa kilpailutuksessa? Miten hyvä yrittäjä voisi toimia moraalisesti oikein ja samalla pärjätä liiketaloudellisesti suurten puristuksessa?
Hoiva-alalla sääntöjen pitää olla kaikille samat, ja niitä täytyy noudattaa inhimillisen hoivan takaamiseksi ilman vippaskonsteja. Kaikkien pitää lähtökohtaisesti päästä tekemään työtään samalta viivalta ja laatuvaatimuksien pitää olla riittävät. Ja että verot maksettaisiin suomeen.
Hoiva-alalla vapaa markkinatalous ei toimi ihmisen eduksi vaan pääoman eduksi, tarvitaan säännöt ja niiden valvonta!